OUTBACK TOUR 

PART 1

Lauantai 15.4.

Lauantaiaamuna minun host veljeni heitti minut Launcestonin lentokentälle, josta lensin Melbourneen. Melbournen lentokentällä tapasin toisen suomalaisen vaihto-oppilaan, Riinan, jonka kanssa lensin yhdessä Adelaideen. Tuntui samaan aikaan todella oudolta ja ihanalta puhua suomea pitkästä aikaa.

Adelaidessa meitä oli vastassa Petra, eli meidän matkanjärjestäjämme. Haimme ensin matkalaukut ja sitten Petra vei meidät muiden vaihto-oppilaiden luokse. Heitä oli kuusi, minä ja Riina olimme viimeiset, jotka saapuivat tänään. Petra ajoi meidät YHA: an, (Youth Hostel Accosiation) jonka jälkeen saimme vapaa-aikaa loppu iltapäivän ja illan ajan tutustua Adelaideen.

Minä ja Riina kiertelimme aluksi kaupungissa ja suuntasimme illemmalla China Towniin päivälliselle. Kahdeksalta palasimme takaisin hostellille, missä kokoonnuimme muiden kanssa ja Petra kertoi tarkemmin, mitä seuraavat kahdeksan päivää tulisivat pitämään sisällään.

Sunnuntai 16.4.

Petra herätti meidät sunnuntaina 5.45. Aamutoimien ja tavaroiden pakkauksen jälkeen tapasimme loput yhdeksän vaihto-oppilasta aulassa. Meitä oli siis lopulta yhteensä 17 vaihto-oppilasta, kaksi Suomesta, yksi Norjasta, yksi Italiasta, kaksi Itävallasta, yhdeksän Saksasta, yksi Brasiliasta ja yksi Yhdysvalloista.

Hostellin ulkopuolella meitä odotti bussi. Meidän bussikuskimme ja matkaoppaamme, Kat pakkasi kaikkien matkalaukut bussin takana olevaan traileriin. Me kiipesimme bussiin, valitsimme paikat, jotka pysyivätkin jonkin ääneen lausumattoman säännön mukaan samoina koko reissun ajan.

Teimme vessa ja tankkaus pysähdyksiä noin tunnin välein ja puolenpäivän aikaan pysähdyimme lounaalle, joka koostui wrapeista, leivistä ja salaatista.

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa. Pysähdyimme upealla näköalapaikalla sekä isoilla talon raunioilla Kanyaka Station: illa ennen kuin saavuimme noin viideltä majoituspaikkaamme Angorichinaan. Ensimmäisenä päivänämme ajoimme noin 500 km. Valmistelimme päivällisen, jonka söimme ulkona pimenevässä illassa.

Illalla sytytimme nuotion, mutta pian siirryimme pienemmissä porukoissa istumaan ympäri pihaa. Minä istuin viiden muun tytön kanssa maassa ihailemassa upeaa tähtitaivasta. Näkymä oli oikeasti henkeäsalpaava. En ole ikinä aikaisemmin nähnyt niin paljon tähtiä ja linnunratakin näkyi kirkkaana ja selkeänä. Näin myös elämäni ensimmäisen tähdenlennon eikä se jäänyt ainoaksi, koko illan aikana näin niitä yhteensä lähes kymmenen! Ketään ei tuntunut myöskään haittaavan, ettei meillä ollut minkäänlaista puhelinyhteyttä. Petra ja Kat varoittivat, että tilanne tulisi olemaan sama muutaman seuraavan päivän ajan.

Lopulta menimme takaisin sisälle ja huoneisiimme. Minä ja Riina jaoimme huoneen norjalaisen Marien ja brasilialaisen Natalian kanssa. He asuvat samassa host perheessä ja käyttäytyivätkin aivan kuin siskokset. Meistä tuli myös läheisiä ja olemmekin jo suunnitelleet vierailevamme toistemme luona vaihdon jälkeen.

Maanantai 17.4.

Maanantaina heräsimme vähän ennen seitsemää. Aamupalaksi saimme vasta paistettuja pannukakkuja, muroja ja teetä. Keräsimme kamat kasaan ja otimme vielä muutamia kuvia uljaista vuoristo maisemista.

Kahdeksan jälkeen lähdimme ajamaan. Teimme taas muutamia pieniä pysähdyksiä ennen lounastaukoa pienessä Murree nimisessä kylässä. Lounaan jälkeen saimme hieman vapaa-aikaa kävellä ympäri tätä melko autiota kylää, josta löysimme mm. pienen poliisiaseman ja aboriginaalien koulun.

Vapaa-ajan jälkeen lähdimme taas ajamaan. Näimme maailman pisimmän käsintehdyn aidan, Dingo Fencen, mikä on Kiinan muuriakin pidempi.

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Lake Eyre, isoin salt lake Australiassa. Kävelimme kokonaan suolan peitossa olevaa rantaa pitkin. Valkoista, aivan lumelta näyttävää suolaa jatkui silmänkantamattomiin asti.

Pysähdyimme Coward Springs: eillä, missä pääsimme uimaan kuumaan lähteeseen. Tuntui ihanalta päästä virkistäytymään 26 asteiseen veteen ja samalla pääsi myös hetkeksi pakoon kärpäsiä.

Vielä ennen tämän iltaiseen yöpymispaikkaan saapumista pysähdyimme keräämään polttopuita nuotiota varten.

Tänään ajoimme vain 200km, mutta ajoimme dirt roadia pitkin melkein koko matkan, eli ajomatka kesti lähes kuusi tuntia.

Tänään majoitumme William Creek: issä, leirintäalueella. Valmistimme päivällisen Camp kitchenissä. Ruuan jälkeen istuimme nuotion ympärillä. Paistoimme vaahtokarkkeja, juttelimme ja kuuntelimme, kun yksi saksalainen tyttö soitti ukulelella muutaman kappaleen ja lauloi.

Yö nukuttiin ulkona, taivasalla swageissa. Swag on sadetta ja tuulta pitävä, makuupussia muistuttava nukkumisalusta, jonka pohjalla on ohut patja. Yöllä oli tosi kuuma, koska nukuttiin makuupusseissa swagien sisällä nuotion lähellä. Yöllä satoi pari pisaraa, jotkut vetivät swaginsa camp kitchenin katoksen alle ja jotkut vetivät vain swagin päätä suojaavan läpän pään yli.

Kärpäsiä William Creek: issä todellakin riitti!

Tiistai 18.4.

Herätys taas ennen seitsemää. Aamutoimet ja kamojen pakkaus tavalliseen tapaan. Tänään ajettiin vain pari tuntia ennen kuin saavuttiin Coober Pedy: yn. Coober Pedy on siis kylä, joka on tunnettu opaaleista ja siitä, että suurin osa ihmisistä asuu maan alla, vuoren sisään rakennetuissa asunnoissa. Täällä ihmiset asuvat maan sisässä, koska kesät ovat todella kuumia ja talvet kylmiä. Maan sisällä lämpötila pysyy samana ympäri vuoden.

Ensimmäisenä mentiin tutustumaan opaali museoon, jossa meille kerrottiin opaalien historiasta tällä alueella ja näytettiin, miten opaaleista valmistetaan korujaa. Meidät vietiin myös kierrokselle vuoren sisällä sijaitsevaan asuntoon sekä opaalikaivokseen.

Saimme iltapäivän aikaa tutustua vapaasti Coober Pedy: yn. Kiertelimme keskustassa ja kävimme opaalikaupoissa, joita löytyi noin 50 metrin välein. Päädyin ostamaan itselleni kaulakorun kuten moni muukin.

Kuuden jälkeen tapasimme muiden kanssa Josephine’s Gallery: lla. Siellä pääsimme näkemään aboriginaalien taidetta ja aitoja bumerangeja sekä saimme kokeilla didgeridoon soittoa. Tämä paikka oli myös kenguru orpokoti, joten pääsimme ruokkimaan isoja kenguruita sekä silittämään vain muutaman kuukauden ikäistä vauva kengurua.

Palasimme majapaikalle ja söimme päivälliseksi pizzaa. Tämän yön nukuimme vuoren sisään rakennetussa, retkeilijöille tehdyssä majapaikassa.

Keskiviikko 19.4.

Keskiviikkona meidät herätettiin jo viiden jälkeen, sillä edessä oli koko päivän kestävä ajo. Lähdimme ajamaan ennen seitsemää ja suurin osa jatkoikin nukkumista heti bussiin päästyämme. Puolenpäivän jälkeen pysähdyimme lounastauolle South Australian ja Norther Territoryn rajalla.

Ajoimme koko päivän, yhdeksän tuntia, 800km. Teimme vain satunnaisia vessa ja tankkaus pysähdyksiä, mutta mitään erityistä nähtävää ei matkalla ollut.

Saavuimme Yularaan alkuillasta. Silloin satoi aivan kaatamalla ja ukkosti, mikä tällä alueella on hyvin harvinaista. Sade ei meitä kuitenkaan haitannut vaan heti purettuamme matkalaukut, makuupussit ja swagit bussista menimme ulos juoksemaan ja tanssimaan sateeseen. Jotkut aloittivat jopa mutasodan.

Päivällisen jälkeen matkaoppaamme Kat kertoi meille aboriginaaleisat ja heidän kulttuuristaan sekä näytti meille erilaisia aboriginaalien taideteoksia ja muita välineitä. Kat tiesi aiheesta todella paljon, eli ilta oli siis tosi mielenkiintoinen!

Meidän oli tarkoitus nukkua tämä yö jälleen swageissa, mutta säästä johtuen nukuimmekin ”teltoissa”, jotka olivat pieniä koppeja, joissa oli neljä seinää sekä vedenpitävä kangaskatto.

To be continued...

xx Saila