torstai 24. elokuuta 2017


CHANGE OF SCENERY



Elokuu on ollut mulla täällä Australiassa todella kiireinen. Paljon on ehtinyt tapahtua ja muuttua viime kerrasta, kun kirjottelin. Pari kuukautta sitten mun host perheen talon eteen ilmeistyi ’For Sale’ –kyltti. Melko nopeasti joku sitten ostikin meidän talon! Host vanhemmat etsivät uutta taloa ympäri Tasmaniaa. Vaihtoehtoja oli siis monia: Ringaroomaan jääminen, North West coastille muuttaminen, Hobarttiin muuttaminen etc. Lopulta perhe päätyi ostamaan talon Tunnackista, noin 50 minuutin ajomatkan päästä Tasmanian pääkaupungista Hobartista. Ennen Tunnackiin muuttamista asuttiin kuitenkin pari viikkoa vuokratalossa Ringarooman ulkopuolella. Viime viikolla vuokrattiin rekka tavaroiden siirtämistä varten ja Ringarooman ja Tunnackin välillä tulikin ajettua useita kertoja. Matka on noin neljä tuntia suuntaansa, eli nämä muuttopäivät olivat todella pitkiä. Viime sunnuntaina vihdoin pakattiin loputkin tavarat ja siirryttiin pysyvästi asumaan Tunnackiin. Pikkuhiljaa alkavat seinät olla maalattu ja huonekalut löytävää paikkansa. Tunnack on ihan pikkuruinen paikka (vielä Ringaroomaakin pienempi!) ja meidän talo sijaitsee ”keskustan” ulkopuolella, erillään muista taloista. Toistaiseksi uudessa talossa ei vielä ole wifiä ja puhelinyhteys toimii vain välillä.




Keskiviikkona minä ja Anna aloitettiin uudessa koulussa, Oatlandsissa. Tämä on ensimmäinen vuosi, kun Oatlandsissa on year 11, eli ainevaihtoehtoja ei ole kovin montaa ja oppilaita sitäkin vähemmän! Meitä on minun ja Annan lisäksi kahdeksan muuta oppilasta ja heistä olen tavannut vasta viisi. Mun kouluaineet täällä ovat englanti, matikka, work readiness ja working with children. Koulupuku on sinikeltainen paita, mutta rehtori sanoi heti ensimmäisenä päivänä, että meidän ei tarvitse käyttää sitä, ellemme halua. Ensimmäinen koulupäivä oli todella hyvä! Meidän luokkalaiset ovat tosi mukavia ja heihin oli todella helppo tutustua nopeasti. Koulupäivän jälkeen lähdimme year 11 oppilaiden ja opettajien kanssa Hobarttiin viettämään ryhmäytymispäivää. Meitä oli siis seitsemän oppilasta, viisi opettajaa ja rehtori. Ensin menimme keilaamaan ja sen jälkeen pizzalle. Tunnelma oli todella rento ja positiivinen koko illan ajan. Tämä päivä oli siis loistava tapa aloittaa uudessa koulussa, sillä pääsimme helposti porukkaan mukaan ja tutustuimme opettajiin myös koulun ulkopuolella.




Multa on moni kysynyt, että miltä tuntuu asua nyt noin pienessä paikassa ja erillään kaikesta. Olen asunut koko elämäni Helsingissä ja pidän itseäni kyllä ihan sataprosenttisesti kaupunkilaistyttönä. Mielestäni on kuitenkin upeaa, että olen päässyt viettämään vaihtovuottani hyvin erilaisessa ympäristössä. Näin olen päässyt kokemaan paljon uutta ja oppinut arvostamaan enemmän ”maalaiselämää”. Meidän kotona on täällä niin ihanan rauhallista ja hiljaista. Koko taloa kiertää terassi ja siellä on upeaa istua iltapäivän auringossa lukemassa kirjaa ja juomassa teetä. Autoja ei juurikaan mene ohi, eli kaikki äänet kuuluvat luonnosta. Lampaita, lehmiä, peuroja, vuohia ja muita eläimiä on täällä ihan kaikkialla. Yöaikaan ajaessa täytyy olla todella varovainen, sillä uhkarohkeat vallabit, kengurut, vompatit ja opossumit kävelevät teillä autoista piittaamatta. Ihmisiä sen sijaan on täällä hankalampi löytää! Alkuviikosta menin kävelylle tutustumaan lähiympäristöön ja vajaan parin tunnin aikana en onnistunut näkemään yhtäkään ihmistä, vain muutaman auton. Tunnackin lähellä on kuitenkin useita isompia paikkoja kuten Sorell, Richmond ja tietenkin Hobart. Oatlands sijaitsee noin 20 minuutin ajomatkan päässä Tunnackista, mutta koulubussilla matka kestää noin 45 minuuttia. Täällä ihmiset ovat tottuneita ajamaan usein melko pitkiä matkoja, eli kaikki mikä sijaitsee alle tunnin ajomatkan päässä, on lähellä.




Pari viikkoa sitten pelasimme netballissa ensimmäisen semifinaali pelin. Voitimme lopulta pelin yhdellä pisteellä, eli tänä viikonloppuna pelaamme Scottsdalessa preliminary finaalissa. Voitto on melko epätodennäköinen, mutta voimme ehdottomasti olla ylpeitä kolmannesta sijasta! Tänä viikonloppuna menen siis Scottsdaleen pelaamaan netball pelin ja seuraavana viikonloppuna uudestaan, sillä meillä on netball joukkueen kaudenpäätöstilaisuus. Samalla saamme tuotua kätevästi loput tavarat Ringaroomassa sijaitsevasta varastosta uuteen kotiin.


Sain semifinaali pelin MVP palkinnon :)


Olin yllättynyt kuinka haikealta tuntui viime viikolla hyvästellä Scottsdale High School ja siellä olevat kaverit ja opettajat. Tulen kuitenkin varmasti näkemään heitä vielä ja pitämään heihin yhteyttä facebookissa. Vaikka tuntui tietenkin surulliselta hyvästellä kaikki tutut Tasmanian pohjoisosassa ja jättää tärkeiksi muodostuneet harrastukset taakse, olen todella innoissani tulevasta. Pääsen taas tapaamaan paljon uusia ihmisiä, näkemään uusia paikkoja, kokeilemaan uusia harrastuksia… Lista on loputon! Vaihtovuodestani on vielä kolme kuukautta jäljellä, eli varmasti ehdin vielä kokemaan vaikka ja mitä :).


Scottsdale High School
Minä ja Phoebe mun vikana koulupäivänä


xx Saila