HALF WAY DONE AND HALF STILL TO GO

Kahden päivän kuluttua mun vaihtovuoteni on tasan puolessavälissä. Aika on mennyt aivan järjettömän kovaa vauhtia, mutta samaan aikaan tuntuu jotenkin todella hurjalta, että puolet on vielä edessä. Näiden ensimmäisten viiden kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, olen päässyt kokemaan upeita hetkiä ja tutustumaan moniin mahtaviin ihmisiin. Puolet mun seikkailusta on kuitenkin vielä edessä, eli varmasti tulen kokemaan vielä paljon ja oppimaan yhä enemmän Australiasta.

Minulla on ollut tarkoituksena jo pitkään tulla taas kirjottelemaan tänne, mutta viime viikot ovat olleet täynnä kaikenlaista tekemistä ja aikaa blogille on ollut hankala löytää.

Kuvat on tällä kertaa editoimattomia, koska kotona wifi taas loppunut ja 3G: n kanssa on sellainen ongelma, että joka kerta, kun laitan sen päälle (data pitää tosiaan laittaa aina pois päältä, kun sitä ei tarvitse, koska sitä on tosi vähän ja se on tosi kallista) puhelimen virta tippuu ainakin 30%...

Stanley

Toinen jakso koulussa on taas lopuillaan. Kolme viikkoa ja sitten taas luvassa kahden viikon loma! Ennen lomaa meillä on kuitenkin edessä vielä mid year exams. Mun koulussa mid year exams pidetään vain level 3 aineissa, joita on yhteensä kolme (suurimmalla osalla ei siis ole lainkaan kokeita). Minulla kokeita on kaksi, matikka ja englanti. Näistä kokeista on puhuttu koulussa ihan vuoden alusta asti, eli ilmeisesti ne on aika iso juttu täällä. Minun host-serkkuni, jonka kanssa olen samalla luokalla, on stressannut näistä kokeista nyt jo yli kuukauden. Minä en kuitenkaan ole kovin huolissani, koska matikka on ollut täällä suhteellisen helppoa ja englannin opettaja sanoi, ettei minun kannata ottaa kokeesta turhaa stressiä.

Köksässä ollaan alettu vihdoin kokkaamaan! Mitään kauhean ihmeellistä ei vielä olla tehty, mutta on se silti kivaa vaihtelua siitä jatkuvasta teorian opiskelusta.

Penguin

Täällä talvi lähestyy kovaa vauhtia, mutta netballia pelataan edelleen ulkona säästä riippumatta, sama mekkopeliasu päällä kuin kesälläkin. Muutaman kerran ollaan nyt pelattu kaatosateessa ja 10 asteen lämpötilassa. Pakko myöntää, että sellaisina päivinä ei kyllä hirveästi ole tehnyt mieli pelata. Onneksi centterinä saan koko ajan olla liikkeessä, niin kylmyydestä olen päässyt eroon aina nopeasti pelin alettua. Viime aikoina olen myös päässyt pelaamaan Ringarooman paremman joukkueen kanssa, mistä olen tykännyt kyllä kovasti, sillä heidän pelinsä ovat vähän nopeatempoisempia. Viime viikolla pelasin myös Bridportin u19 joukkueen kanssa, koska heillä oli pulaa pelaajista. Oma joukkueeni on kuitenkin menestynyt tänä vuonna todella hyvin (ilmeisesti kaikkien suureksi yllätykseksi) ja tällä hetkellä olemme kolmansia meidän sarjassa. Jos jatketaan siis pelaamista samalla tasolla, niin finaaleissa ollaan!

’Bushwalking’, eli metsässä/vuorilla kävely tai ylipäänsä luonnossa liikkuminen on taas uusi juttu, mistä olen huomannut tykkääväni tosi paljon. Muutama viikko sitten kiipesin Cube Rock: ille minun joukkuelaisen, Samin kanssa. Kyseessä oli siis pieni vuori, jonka huipulla on iso, neliönmuotoinen kivi. Matka huipulle ei ollut kovin pitkä, vain noin tunti, mutta jyrkkä se ehdottomasti oli. Alas tullessa pohkeet tärisivätkin joka askeleella. Näköala ylhäältä oli upea!

Cube Rock

Little Blue Lake

Kaksi viikkoa sitten lähdin taas käymään Hobartissa Riinan luona. Lähdin perjantaina aamulla host vanhempien mukana Launcestoniin, missä odottelin pari tuntia Hobarttiin lähtevää bussia. Hobartissa Riina oli minua vastassa, kävimme syömässä ja muutamassa kaupassa ennen kuin hyppäsimme Cygnettiin, Riinan kotikylään vievään bussiin. Lauantaina vietimme koko päivän Riinan kanssa Hobartin keskustassa. Aloitimme torilta, missä onnistuimme kiertelemään pari tuntia ja sieltä jatkoimme rantaan ihailemaan upeaa satamaa. Iltapäivän vietimme shoppaillen ja nauttien aurinkoisesta säästä. Illalla Riinan host siskot tulivat myös Hobarttiin ja menimme yhdessä katsomaan Dark Mofo –nimistä taidetapahtumaa. Riinan siskot kertoivat, että kyseessä on melko kuuluisa tapahtuma ja ihmisiä tulee jopa muista maista sitä katsomaan. Pimeässä loistavat punaiset valot ja liekit näyttivät todella hienoilta, mutta ei Dark Mofo lopulta ollut kenenkään meidän mielestä kovin kummoinen tänä vuonna. Kävimme tosin vain tapahtuman ilmaisissa osissa, jotka olivat kaikenikäisille tarkoitettuja, sillä Riinan vanhempaa host siskoa lukuun ottamatta olimme kaikki alaikäisiä. Sunnuntaina menimme ”perhelounaalle” Riinan host perheen sukulaisten luokse. Onnistuin myös löytämään Hobartista täydellisen mekon seuraavan viikon tanssiaisia varten. Tämä viikonloppu oli Long weekend, eli maanantaina ei ollut koulua ja kaikki paikat Hobartissa olivat kiinni. Tämä ei meitä kuitenkaan haitannut vaan lähdimme Riinan Hobartissa asuvan, puolisuomalaisen kaverin, Katin kanssa Mount Wellington –vuorelle. Ajoimme ensin ihan huipulle asti, missä tuuli aivan järjettömän kovaa. Auton mittari näytti viittä astetta ja kävely oli oikeasti hankalaa tuulen takia. Vuorenhuipulta näki todella pitkälle ja maisema oli jälleen erittäin hieno. Ajoimme takaisin alas, missä teimme lyhyen bushwalkin ja menimme katsomaan pientä vesiputousta. Ulkoilun jälkeen päädyimme syömään lounasta ja Riina ja ja Kat veivät minut jälkiruualle Cold Rock –nimiseen jäätelöpaikkaan. Söin siellä elämäni parhaan jäätelön, eli jos ikinä saat tilaisuutta niin kokeile (mutta ota pieni koko, koska sekin on aivan järjettömän iso)! Tiistaina oli taas aika palata kotiin. Matkustin bussilla ensin Launcestoniin, missä minulla oli taas pitkä odottelu ennen kuin seuraava bussi lähti Ringaroomaan. Kouluun en siis tiistaina ehtinyt, mutta tulin kotiin juuri sopivasti ennen netball treenejä :).

Hobart ja Riina <3

Dark Mofo

Mount Wellington

Kat ja Riina <3

O'Grady's Falls

Viime lauantaina oli vihdoin minun pitkään odottamani ball! Kyseessä oli siis Scottsdalen football joukkueen ’tanssiaiset’. Netball pelien jälkeen menin Samin luokse valmistautumaan tanssiaisia varten parin muun meidän joukkuelaisen kanssa. Illalla lähdimme sitten Socttsdale football clubille, missä ’tanssiaiset’ olivat jo kovassa vauhdissa. Kun joku sanoo minulle ’ball’, minulla tulee mieleen melko sivistynyt tapahtuma, johon kaikki pukeutuvat todella hienosti. Kaikki olivat kyllä pukeutuneet parhaimpiinsa, naiset varsinkin, mutta muuten tuntui, että kyseessä oli melko tavalliset bileet strobovalojen, live bändin ja pienen tanssilavan, johon kaikki ahtatutuivat, kanssa. Ilta oli todella onnistunut! Tuntui ihanalta laittautua pitkästä aikaa oikein kunnolla ja pääsin tutustumaan taas moniin uusiin ihmisiin. Yllättävän moni minulle täysin tuntematon ihminen tuli puhumaan minulle ja kertoi, että oli kuullut minusta paljon Samilta tai joltain muulta. Sain myös paljon positiivisia kommentteja, mikä oli ihanaa (australialaiset <3). Menin yöksi Samin luo ja aikaisin sunnuntaina host äiti haki minut kotiin.

Kuvia ei valitettavasti tämän illan aikana tullut otettua ihan paria selfietä lukuunottamatta.

Emmy, Sam, Phoebe, Lacey ja mä

Mä ja mun host serkku Phoebe

Host perheeni on jälleen kasvanut ja on kasvamassa lisää taas ihan pian! Sunnuntaina host äitini poika muutti mainlandista tänne Tasmaniaan ja asuu tällä hetkellä meidän kanssamme. Nyt host perheeni koostuu siis vanhemmista sekä kahdesta veljestä. Myös ennestään jo melko suuri lemmikkikatraamme on kasvanut kahdella.

Vajaan kolmen viikon kuluttua samaan host perheeseen kanssani on tulossa asumaan toinen vaihto-oppilas, Anna! Anna on kotoisin saksasta ja viestien perusteella hän vaikuttaa todella mukavalta ja meillä tuntuu olevan paljon yhteistä. Odotan tosi kovasti Annan tuloa! :)

xx Saila