10 DAYS LEFT

Lähes 10 kuukautta sitten nousin koneeseen Helsinki-Vantaan lentokentällä jättäen taakse kaiken tutun ja turvallisen ja lähdin kohti Australiaa, tietämättä lainkaan mitä seuraavat kuukaudet tulisivat pitämään sisällään.

Nämä kuukaudet ovat menneet aivan uskomattoman nopeasti. Rehellisesti sanottuna, aivan liian nopeasti.

Olen ehtinyt kokea todella paljon viimeisen kymmenen kuukauden aikana. Olen päässyt kiertämään ympäri Tasmaniaa ja muutaman kerran matkustanut Mainlandiinkin. Paras retki on ehdottomasti ollut Outback Tour, jonka aikana pääsin näkemään upeita luonnon nähtävyyksiä, tutustumaan erilaisiin kulttuureihin ja elämäntapoihin, viettämään aikaa ympäri maailmaa tulevien vaihto-oppilaiden kanssa ja nauttimaan auringosta. Olen päässyt myös kokeilemaan uusia harrastuksia (netball <3) ja ruokia (vegemite…), näkemään eksoottisia eläimiä ja tutustumaan lukemattomiin upeisiin ihmisiin.

Moni asia on myös muuttunut näiden kuukausien aikana. Host perheeni kokoonpano on vaihtunut aika paljon host äidin poikien, saksalaisen vaihto-oppilaan ja uusien eläinten saapumisen myötä. Ensimmäiset kuusi kuukautta minä ja host perheeni asuimme Tasmanian pohjoisosassa Ringaroomassa, mistä muutimme viimeisiksi neljäksi kuukaudeksi saaren vastakkaiseen päätyyn, Tunnackiin. Muutto tarkoitti koulun vaihtoa, uuteen ympäristöön sopeutumista ja uusien ihmissuhteiden rakentamista; käytännössä siis kokonaan uudelleen aloittamista. Olen asunut koko elämäni Suomessa, Helsingissä. Pienessä Ringaroomassa asuminen ja sieltä vieläkin pienempään Tunnackiin muuttaminen on siis ollut minulle hyvin uudenlainen kokemus. Pidän kovasti maaseudun rauhasta sekä rennosta elämäntavasta, mutta pakko myöntää, että julkista liikennettä on kyllä ikävä!

Ehdottomasti isoin muutos vaihtovuoteni aikana on tapahtunut minussa itsessäni. Olen kasvanut paljon ihmisenä. Minusta on tullut itsenäisempi ja olen alkanut luottamaan omiin vaistoihini paremmin. Toki englannin kielitaitoni on myös parantunut ja olen saanut itseluottamusta puhua englantia. En tietenkään puhu vieläkään täydellistä englantia, mutta olen oppinut, että virheiden tekeminen ei haittaa. Ihmiset täällä oikeasti arvostavat sitä, että olen opetellut kokonaan uuden kielen eikä niitä kiinnosta pienet kielioppivirheet. Täällä ihmiset ei yleensä opiskele muita kieliä ja moni kyseleekin aina, että miten on mahdollista, että osaan puhua englantia, jos me ei puhuta sitä Suomessa. Välillä kielioppi- ja lausumisvirheet, joita minä ja Anna teemme ovat aika hauskoja ja me ja meidän host veljet saadaan hyvät naurut! Tämän vuoden aikana olen oppinut myös arvostamaan Suomea aivan uudella tavalla. Olen tajunnut kuinka hienoa on, että osaan puhua kieltä, jota vain noin viisi miljoonaa ihmistä puhuu koko maailmassa. Suomalainen kulttuuri, luonto ja koulusysteemi (usko tai älä!) ovat asioita mitä ikävöin kaikkien tärkeiden ihmisten ohella. Ikävästä huolimatta on pakko sanoa, etten ole varma olenko vielä valmis palaamaan Suomeen.

Viime aikoina monet ihmiset ovat tulleet kysymään minulta, että olenko innoissani kotiin paluusta. En tiedä mitä tähän kysymykseen pitäisi vastata, sillä tunteeni Suomeen palaamisesta ovat todella ristiriitaiset. Tietenkin odotan todella paljon perheen ja kavereiden näkemistä, suomen puhumista, suomalaisten ruokien syömistä ja kaikkiin lempipaikkoihini menemistä, mutta ongelma on se, että nyt minulla on perhe ja kaverit myös täällä. Rakastan englannin puhumista ja lande-elämää.

Suomesta lähteminen oli melko helppoa, koska tiesin, että olen tulossa takaisin kymmenen kuukauden päästä. Australiasta lähteminen tulee olemaan täysin eri asia. Kun lähden, en tiedä milloin olen tulossa takaisin Australiaan ja milloin näen nämä ihmiset seuraavan kerran. Australiaan paluu ei todennäköisesti tule tapahtumaan ihan lähiaikoina, sillä Suomi ja Australia ovat maapallon vastakkaisilla puolilla. Onneksi moni kaveri on jo alkanut suunnittelemaan matkaa Suomeen näkemään minua!

Olen todellakin rakastunut Australiaan vaihtovuoteni aikana. Olen päässyt käymään viidessä eri osavaltiossa, eli kaksi, Western Australia ja Queensland vielä kokematta. Tulevaisuudessa aion vielä palata näkemään nämä kaksi osavaltiota sekä tietenkin moikkaamaan tuttuja Tasmaniassa. Kuka tietää, ehkä vielä jonain päivänä muutan Australiaan.

Vaihtovuoteni on ollut kokonaisuudessaan paras mahdollinen kokemus. Olen päässyt näkemään toinen toistaan hienompia paikkoja, tapaamaan upeita ihmisiä ja mikä tärkeintä, oppinut loputtomia asioita itsestäni. Vaihto-oppilaana olo ei ole aina helppoa, mutta mielestäni vastoinkäymiset, joita olen kohdannut ovat todella tärkeä osa vaihtovuottani. Olen aivan älyttömän kiitollinen, että olen saanut tilaisuuden kokea jotain näin upeaa. Tämä vuosi on ehdottomasti ollut ‘kerran elämässä’ -kokemus, joka on muuttanut minua ja jonka tulen varmasti muistamaan aina.

xx Saila

                           - We must take adventures in order to know where we truly belong -

9/10

Tänään on tasan yhdeksän kuukautta siitä päivästä, kun jätin suomen taakse ja lähdin itsekseni Australiaan tietämättä lainkaan mitä seuraavat kymmenen kuukautta tulisivat pitämään sisällään. Tuntuu aivan uskomattomalta, että aivan pian nämä kymmenen kuukautta ovat ohi ja on taas aika palata Suomeen. Vielä on kuitenkin kuukausi jäljellä, eli kaikennäköisiä ehtii vielä tapahtua ja lähtemistä yritän olla ajattelematta liikaa.

Viimeinen loma täällä on nyt ohi ja koulussakin ollaan ehditty olla jo reilu viikko. Paljon olen taas ehtinyt nähdä ja kokea näiden viime viikkojen aikana!

Me aloitettiin loma oikeastaan jo vähän etuajassa. Tiistaina ennen lomaa, kun tultiin Annan kanssa koulusta kotiin niin host vanhemmat kertoivat, että ollaan keskiviikko aamuna lähdössä pienelle roadtripille ja takaisin palataan vasta perjantai-iltana. Keskiviikkona lähdettiin sitten ajamaan kohti Strahania, joka sijaitsee Tasmanian West Coastilla, vajaan viiden tunnin ajomatkan päässä. Sinne päästyämme tutustuimme vähän Strahaniin, kävimme päivällisellä ja menimme majoitukselle, joka oli söpö pieni mökki. 

Torstaina minä, Anna ja Luke vuokrasimme pyörät ja ajoimme niillä rannalle ja takaisin. Sitten olikin aika vaihtaa jo paikkaa. Seuraava kohteemme oli Zeehan. Matkalla pysähdyimme ensiksi valtavilla hiekkadyyneillä ja tietenkin meidän “lasten” oli pakko kiivetä niiden huipulle ja laskea sieltä sitten alas märästä hiekasta huolimatta. Tuotiin autoon mukanamme varmaan kiloittain hiekkaa, mutta ei se mitään, koska hauskaa oli! Zeehanissa majoittumisen jälkeen menimme West Coast Heritage Centreen, missä opimme paljon kyseisen alueen historiasta. Illalla pimeän tultua menimme kiiltomato luolaan, mikä oli minun mielestäni upea. Se oli pimeä, märkä luola, jonka seinissä olevat kiiltomadot loistivat kauniin näköisesti valon osuessa niihin.

Perjantaina lähdimme ajamaan takaisin kotiin, mutta matkalla pysähdyimme taas museossa. Tämä oli The Wall -museo, joka oli täynnä upeita käsinkaiverrettuja puuesineitä ja hahmoja. Ne olivat todella upean näköisiä samoin kuin keskellä museota oleva valtava seinä, joka oli täynnä kaiverruksia, jotka kertoivat yhdessä tarinaa.

Strahan Beach

Anna ja Luke

Minä ja Anna

Henty Dunes, Zeehan

Kiiltomato luola

Loman aikana pääsin myös käymään Melbournessa! Melboure oli todella upea ja tuntui ihanalta päästä pitkästä aikaa taas isoon kaupunkiin. Kävimme mm. Royal Botanic Gardensissa sekä Eureka Towerin Skydeckillä, mistä Melbournen valot näyttivät mahtavalta pimeällä! Tietenkin tuli myös shoppailtua :)

Royal Botanic Gardens

Melbourne <3

Royal Botanic Gradens

Löydettiin photo booth Eureka Towerin Skydeckiltä <3

Näköala Skydeckiltä

Girls <3

Muuten lomalla otettiin vaan rennosti: käytiin elokuvissa, shoppailtiin ja nähtiin kavereita. Toisella lomaviikolla meidän kissa Bella sai neljä todella suloista, pikkuruista pentua! Ne ovat nyt nimeltään Elma, Pugsley, Eve ja Shameless. Ne ovat edelleen sokeita eivätkä ne osaa liikkua vielä muuten kuin ryömimällä. Kovaa vauhtia kuitenkin kasvavat, että varmaan ihan lähipäivinä avaavat silmänsä ja alkavat kävelemään. Myös meidän karitsat ovat kasvaneet aivan järjettömän paljon. Pakko myöntää, etteivät ne ole enää yhtään niin suloisia kuin alussa ja nyt kaikki pitävät niitä melko ärsyttävinä....

Bella ja vauvat

Pugsley<3

Tommy, Sookie, Horny and Sisu

Loman päätyttyä, kun muut palasivat takaisin kouluun, minä lähdin grade 10 porukan kanssa bushwalking/camping retkelle. Meitä oli yhdeksän tyttöä ja kaksi opettajaa. Lähdimme siis tiistai aamuna ajamaan kohti Cradle Mountainia. Ajomatka oli reilut kolme tuntia, minkä jälkeen jätimme bussin ja jatkoimme kävellen. Lämpöä ulkona oli lähes 30 astetta ja selässä lähes 20 kiloa painava rinkka, eli kolmen tunnin kävely melko hankalassa maastossa oli rankka, mutta se tunne, kun vihdoin pääsimme camping paikkaamme oli mahtava! Matkalla pysähdyimme pitämään lounastauon ja näimme myös pari vesiputousta, muutaman käärmeen sekä loputtomia iilimatoja, joita kaikkien nilkat olivatkin täynnä. Majapaikassa pystytimme teltat ja kokkailimme päivällistä. Illalla pelasimme korttia ulkona pimeän tuloon asti. Keskiviikkona pakkasimme päivä reput ja lähdimme taas kävelemään. Näimme kävellessä vompatin aivan lähietäisyydeltä! Noin kahden ja puolen tunnin jälkeen palasimme majapaikalla, söimme lounaan ja päätimme pakata leirin. Tarkoituksena oli alunperin, että palaisimme bussille vasta torstaina, mutta torstai aamuksi oli luvattu kovaa sadetta, joten palasimme bussille jo keskiviikkona. Lämpöä riitti taas ja edellisestä päivästä yhä kipeät lihakset eivät helpottaneet matkantekoa ollenkaan. Kaikki olivat todella uupuneita, joten kolmen tunnin kävely meni aikalailla hiljaisuudessa. Takaisin bussille päästyämme ajoimme toiseen leiripaikkaan. Pystytimme teltat, söimme päivällistä ja sytytimme nuotion. Pimeän tultua istuimme nuotiolla grillaamassa vaahtokarkkeja ja pelaamassa korttia. Aikaisin torstai aamuna alkoi kova sade sääennusteen mukaisesti, joten pakkasimme leirin nopeasti, hyppäsimme bussiin ja ajoimme Macca'siin aamupalalle, minkä jälkeen palasimme takaisin koululle. Ennen tätä retkeä en tuntenut näitä grade 10 tyttöjä ollenkaan, mutta tutustuin heihin nopeasti ja reissu oli muutenkin upea kokemus! :)

Leiripaikka

Vompatti

Viime viikonloppuna menimme Port Arthuriin host äitini, Annan ja Luken kanssa. Port Arthur on tunnettu historiallinen kohde täällä Tasmaniassa. Se oli suuri vankila 1900-luvulla ja nykyään se on suosittu turistikohde. Sen ympärillä on pieniä saaria, joihin pääsimme myös tutustumaan. Vankeja vietiin näille saarille rangaistuksena ja vankien kohtelu oli muutenkin todella huonoa oppaiden kertomien tarinoiden perusteella. Port Arthur kiertue oli todella mielenkiintoinen ja voin ehdottomasti suositella sitä!

Port Arthurin vankila

Point Puer, poikien vankila saari

Selli

xx Saila

SEPTEMBER

Vihdoin on alkanut sää täällä Tasmaniassa lämpenemään ja aamut olemaan valoisampia. Ei nyt sentään vielä mikään kesä sää, mutta keväältä ehdottomasti tuntuu! Kaikki täällä sanoivat, että syyskuun alusta alkaa virallisesti kevät, mutta ensimmäisellä viikolla tuli monena päivänä lunta. Oli aika hauskaa, kun oltiin koulussa ja alkoi vähän satamaan lunta niin kaikki oppilaat innostuivat, että ehkä meidät lähetetään nyt kotiin lumen takia ja monet vanhemmat tulivat myös hakemaan lapsensa kotiin kesken päivän lumen takia! Lumi siis suli melkein heti maahan osuttuaan, mutta silti. Monet epäilivät myös, että saisimme lumipäivän loppuviikosta, koska jos teillä on ollenkaan lunta niin koulubussit eivät kulje. Kerroin näille, että meillä Suomessa ei voi olla niin paljon lunta tai niin kylmä, että meidän ei tarvitsisi mennä kouluun. Lumipäivää emme lopulta valitettavasti saaneet :(.

Kolmas term koulussa on nyt melkein ohi! Tämän päivän, eli tiistain piti olla minun viimeinen koulupäivä ennen lomaa, sillä minun oli tarkoituksena lähteä grade 10 kanssa kolmen päivän bushwalking retkelle, mutta se valitettavasti peruutettiin tänään, koska koko loppuviikoksi oli luvattu todella huonoa säätä. Olin tosi innoissani retkestä ja harmittaa, että se ei nyt onnistunut, mutta ei bushwalking ja camping olisi kyllä kovin kivaa jatkuvassa sateessa... Retki järjestetään kuitenkin heti ensimmäisellä viikolla loman jälkeen, toivottavasti silloin on parempi sää!

Aloitin uudessa koulussa tosiaan ihan keskellä jaksoa, eli oli aika paljon kiinni otettavaa koulu jutuissa. Sain kuitenkin kaiken lopulta tehtyä ajallaan ja tästäkin jaksosta selvisin ihan kunnialla :). Edelleen olen sitä mieltä, että kaikki opettajat, luokkalaiset ja muutkin koulun oppilaat ovat ihan mahtavia. Viime viikolla koulu tarjosi meille Year 11 oppilaille lounaan läheisestä pannukakku paikasta, mikä oli taas hyvä tilaisuus bondata koulun ulkopuolella.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna oli netball semi finals. Semifinaali peli pelattiin aivan kauheassa säässä, tuuli oli kova ja sade vain yltyi koko ajan. Pelattiin aluksi tosi hyvin, mutta (odotetusti) hävittiin lopulta. Voidaan kyllä olla todella ylpeitä meidän joukkueesta ja tyytyväisiä neljänteen sijaan :).

Semifinaaleja seuraavana viikonloppuna oli sitten netball dinner, eli kauden päätöstilaisuus. Host veli Luke ajoi meidät Scottsdaleen, missä mentiin ensin minun netball jengiläisen Samin luokse valmistautumaan. Illallisen teema oli hippi, eli porukalla valmistautuminen oli hauskaa! Päätöstilaisuus koostui syömisestä ja palkintojenjaosta. Itse sain joukkueeni Most Improved -palkinnon sekä muiden joukkueiden valitseman Player Of The Finals -palkinnon :). Yövyttiin dinnerin jälkeen Samin luona ja sunnuntaina ajettiin sitten takaisin South Coastille.

Nyt on netball siis kokonaan ohi minun osaltani. Tuntuu todella haikealta ajatella, että voi olla etten enää ikinä pelaa netballia. Monet ovat täällä ehdottaneet, että voisin esitellä netballin Suomessa ja perustaa oman joukkueen. Saattaisi olla vähän hankalaa, mutta mikään ei ole mahdotonta!

Lacey, minä, Luke, Phoebe ja Sam netball dinnerillä

Syyskuun alussa minun ja Annan uusi local coordinator (loco) otti meihin yhteyttä ja halusi tavata meidät ja esitellä meille vähän lähiympäristöä. Mun kaverilla Riinalla on myös sama loco, niin hänkin tuli mukaan. Vietettiin sitten päivä Orfordissa, käytiin ensin lounaalla ja sitten käveltiin rannalla ja otettiin (paljon…) kuvia. Sää oli ihan täydellinen tuona päivänä ja olen varma, että mennään takaisin tolle rannalle kunhan sää vielä lämpenee!

Anna, minä ja Riina

Pari viikkoa sitten saimme taas lisää perheenjäseniä: neljä, pikkuruista, päivän vanhaa karitsaa! Ne ovat aivan älyttömän suloisia! Host veljet nimesivät niistä kaksi ja Anna ja minä saimme kumpikin nimetä yhdet. Karitsat ovat nyt nimeltään Sookie, Horny (koska sillä oli sarvet, horns, esillä alusta asti…), Tommy ja Sisu. Ei varmaan ole vaikea arvata, minkä minä nimesin. Söpöjä tosiaan ovat, mutta tarvitsevat ruokaa ihan kokoa ajan! Ne pitää ruokkia neljän (öisin kahdeksan) tunnin välein tuttipullollisella lämmintä maitoa. Karitsat ovat kasvaneet todella kovaa vauhtia ja saavatkin jo juoksennella vapaasti ulkona ja niiden syliin ottaminen alkaa olla hankalaa! Tarkoituksena on vissiin ottaa vielä pari karitsaa lisää, possu ja lehmä. Todellista lande-elämää siis ;).

Päivän vanha Sisu <3

Hobarttiin ollaan myös päästy nyt aika monta kertaa viime aikoina, ainakin kerran viikossa. Ollaan käyty elokuvissa, erilaisilla toreilla, shoppailtu ja olen päässyt myös näkemään Riinaa nyt vähän useammin!

xx Saila